Olemme äiti Erärinsessa ja isä Temppu-Teemu, suurperheelliset vanhemmat jotka nauttivat metsästä ja eräilystä. Perheeseemme kuuluvat lisäksemme viisi lasta, koira ja kaksi kissaa. Retkeilemme milloin milläkin kokoonpanolla joko yhdessä tai erikseen. Vanhimmat lapset (20 v. ja 17 v. tyttäret sekä 14 v. poika) sekä kissat jäävät yleensä kotivahdeiksi ja pikkupojat (5 v. ja 7 v.) eli pipot ja Nisse-koira (11 v.) ovat mukana metsässä. Välillä seikkailemme yksin omien ystäviemme kanssa toisen jäädessä lapsenvahdiksi kotiin.

Tämä blogi syntyi ajatuksesta jakaa kokemuksia ja retkipäiväkirjoja joista ehkä joskus joku uusi/aloitteleva harrastaja saa ideoita ja vinkkejä. Erärinsessa kahlasi tuhansia aihetta sivuavia blogeja läpi, kun innostus iski ja Temppu-Teemu luotti yritys-erehdys-onnistuminen taktiikkaan. Harrastuksena tämä on meillekin melko uusi vaikka olemme molemmat aina viihtyneet luonnossa. Temppu-Teemu innostui asiasta pari vuotta taaksepäin ja Erärinsessa pikkuhiljaa perässä, kun pipot kasvoivat vanhemmiksi. Retkeilijöinä olemme molemmat hyvinkin erilaisia, Erärinsessa on siviilissä mukavuudenhaluinen vilukissa jolle klassinen retkeily/patikointi on ainakin tähän asti sopinut paremmin. Temppu-Teemu puolestaan hakee  omien rajojen  haastamista ja henkisen kantin venytystä selviytyjä-meiningillä, mutta sujuvasti olemme kuitenkin saaneet asiat sovittua ja molempian mielihalut täytettyä.

Vielä emme ole yhdessä päässeet testaamaan liittomme kestävyyttä kunnon vaellukselle vaan olemme lähinnä tyytyneet päiväretkiin ja yhden yön retkiin pipojen kanssa. Temppu-Teemu on tehnyt yhden pidemmän vaelluksen ilman Erärinsessaa, mutta siitä kerrotaan myöhemmin.

Tarkoituksena ei ole määritellä ainoita oikeita keinoja, varusteita, välineitä yms. vaan kertoilla miten meillä on tapana tehdä ja jakaa yritysten ja erehdysten kautta opittuja asioita muillekin.

 

Päiväretki Sulkaharjun luontopolulle syyskuussa 2013

Eräkoira Nisse retkellä Sulkaharjun luontopolulla. Vanha patu jaksoi vielä kävellä koko reissun, mutta laavulle päästyämme joi kupillisen vettä ja nukkui puun alla siihen asti, että oli kotiin lähdön aika.

Ilma oli mitä parhain, n. +20 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Kävelimme 10 km parilla tauolla jolloin pipotkin jaksoivat matkan tosi hyvin. Matkan varrella oli monenlaista maastoa, kaunista mäntymätsää jossa oli hyviä polkuja, puskettunutta hakkuualuetta, synkkää kuusimetsää ja suon ylitys pitkospuita pitkin. Lopuksi päätimme matkan laavulle jossa teimme retkiruuan ja paistoimme makkarat.

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu josta hyvä maku kaikille, toivottavasti tulee pian mahdollisuus ottaa uusiksi.