Meitä on neljän naisen porukka jotka olemme päättäneet lähteä Lappiin Hetta-Pallaksen vaellukselle kesäkuussa 2014. Yksi porukasta on kokenut vaeltaja ja kaksi muuta melkolailla kokemattomia mitä ainakin yön yli retkiin tulee. Ja sitten minä, erärinsessa. 

Päätimme extempore parin päivän varoitusajalla yöpyä Lovelammen kodalla ja fiilistellä/suunnitella tulevan kesän kohokohtaa. Minulle tämä sopi paremmin kuin hyvin, tuli nimittäin loistava tilaisuus testata luonnossa upouudet vaelluskengät jotka Temppu-Teemu toi kaupungista pari päivää aiemmin. Lauantaina iltapäivällä alkoi armoton pakkaaminen. Matkaan otin meidän pikkurinkan (55 litraisen) johon sain helposti mahtumaan kaiken mitä yön yli retkelle tarviikin.

Ruokaa piti tietenkin olla paljon koska olen kova syömään =) Makuupussiksi valitsin ihan puhtaasti kesäpussin koska halusin mahdollisimman pienen paketin, että saan sullottua rinkkaan kaiken mahdollisen. Hetken kyllä pelkäsin paleltuvani sillä, mutta tuumasin, että kyse on yhdestä yöstä kotikonnuilla ja jos sen valvoo niin sitten valvoo. Mukaan otin myös fleece-asun ja merinovillaiset (90%) sukat yötä varten. Päälleni kopasin Temppu-Teemun kaapista teknisen kerraston, ohuet ulkoiluhousut ja sateen kestävän takin. Hetken mielijohteesta päätin ottaa mukaan vielä useamman litran vettä vaikka konkarin kanssa olimme ajatelleet ottaa ruokaveden lammesta ja testata konkarin hankkimia vedenpuhdistustabletteja. Kamat sain hyvin mahtumaan eikä rinkka painanut kuin 14 kg.

Matkaan lähdimme Konkarin pihalta klo 19. Matka kodalle ei ole pitkä, nelisen kilometriä autotietä ja siitä kolmen kilometrin kävely. Maasto on enimmäkseen suota ja muuten pitkospuita pitkin olisi hyvä kävellä, mutta ovat päässeet todella huonoon kuntoon ja se vaikeuttaa matkan tekoa tosi paljon. Mutta siis tarkoitus oli päästä kodalle ennen pimeän tuloa. Pitkospuut olivat paikoitellen läpimädät ja joutui kokeilemalla edetä, suoraan ei tohtinut astua, saattoi mennä jalka läpi =/ hommaa vaikeutti vielä sade joka teki puut entistä liukkaimmiksi. Kaikesta huolimatta oli niin mukavaa tarpoa rinkka selässä eteenpäin.

Kodalle päästyämme konkari lähti hakemaan liiteristä puita yötä varten ja minä noviisien kanssa suuntasin lammen rantaan vedenhakureissulle. Vesiämpäriä oli joku kohdellut kaltoin, se oli pohjasta halki joten jouduin ottaa kodalta ison kahvipannun johon ajattelin vettä kauhoa. Mutta mutta mutta, suunnitelma oli hyvä paitsi ettei se toiminut. Rannassa oleva vesi seisoi ja haisi pahalle, olisi pitänyt olla se pahuksen ämpäri jonka olisi saanut heittää kauemmaksi. Jäätiin ilman vettä, mutta vaelluskenkien vedenpitävyys tuli testattua heti kunnolla. Hyvin toimi. Ja tässä vaiheessa olin tyytyväinen, että olin ottanut sitä vettä mukaan enemmänkin. Minä olin nimittäin ainut jolla oli ylimääräistä vettä. Kiitos tästä kuuluu Temppu-Teemulle joka yrittää aina varautua kaikkeen mahdolliseen.

Konkari oli jo viritellyt tulet ja aloin vaihtaa kuivaa päälle, housut olivat läpimärät, mutta takki oli pitänyt hyvin sateen. Jännityksellä kaivelin rinkkaa, että oliko siellä olevat varusteet pysyneet kuivina. Olihan ne. Olin rinkan sadesuojasta huolimatta pakannut ne vielä muovipusseihin, mikä oli ihan hyvä päätös. Huomasin parin tarvikepussukkani kostuneen koska olivat olleet ilman muovia.

Märät vaatteet kuivumaan, kiva kun oli naru valmiina ettei tarvinnut viritellä.

Rinkka seinälle ja makuupaikka kuntoon.

Nainen kun olen, niin tavarat järjestykseen. Tämä kuva herätti Temppu-Teemussa suurta huvittuneisuutta =)

 

Illan pimetessä nautiskelimme kahvia ja eväitä ja paistoimme makkaraa tulisijassa, jutustelimme mukavia, nauroimme julmetusti. Noviisit tuntuivan viihtyvän hyvin, minusta ja konkarista puhumattakaan. Puolen yön aikaan kömmittiin makuupusseihin, minä pelkissä pikkareissa ja rintaliiveissä, kun kota oli kuin sauna. Varasin sukat ja kerraston pussin viereen, että saan yöllä panna ne päälle kylmän koittaessa. Luultavasti nukahdin heti ja kiitos loistavien unenlahjojen, heräsin vasta aamulla klo 7 siihen, että oli hiukan kalsea olo. Muu porukka olikin sitten nukkunut vaihtelevalla menestyksellä välillä valvoen koko sakki ja nauraen minun unenlahjoilleni. Olivat jopa miettineet, että pitäisikö heidän kääntää minua ettei vain tule makuuhaavoja, kun samassa asennossa vetää sikeitä tunnista toiseen =D

Aamulla keiteltiin aamukahvit ja syötiin puurot. Sen jälkeen siivottiin kota ja pakattiin rinkat, vielä nimet vieraskirjaan ja klo 9 suuntasimme nevalle kotia kohti.

Ainoa pieni harmitus jäi siitä, että yhtään peuraa tai hirveä ei nevalla näkynyt. Itseasiassa ainoa metsäneläin mitä koko reissulla näkyi oli sammakko joka tuli pitkospuilla vastaan. Muutoin reissu oli kiva ja päätimme lähteä myöhemmin syksyllä toiselle harjoitusleirille, sillä kertaa suuntaamme jollekin laavulle jossa yövymme. Sitä odotellessa Erärinsessa kiittää ja kuittaa.