Yhden yön telttaretki kotikonnuilla elokuussa 2013

Elokuun loppupuolella lähdimme metsään yöksi, mukana Pipot ja Nisse. Yöpaikaksi valitsimme sellaisen johon pääsee melko lähelle autolla, että ei olisi pitkää kävelyä Pipojen kanssa, kun tuota rompettakin oli mukana melko paljon.

Tässä meidän nörttijuniori, kännykkä tietenkin mukana, valitettavasti tämä kuva on hieman heilahtanut. Juniorin jalkojen juuressa näkyvä risukasa on alkua meidän "polttopuu" läjälle.

Tokihan tiedämme, että avotulen teko ilman maanomistajan lupaa on kielletty, mutta juurikin sitä varten varustimme mukaan pikkuisen pallogrillin jossa saisimme tulta polttaa =)

Illan pimetessä ja kylmetessä, lasten nukkuessa, toi se hiukan tunnelmaa aikuisille. Temppu-Teemun idea pallogrillistä oli siis hyvä, minua nimittäin hiukan harmitti ennakkoon, että ei voisi notskia laittaa. Se kun jotenkin niin kuuluu tällaiseen retkimeininkiin. Ja ehkä juuri sen takia laavut ovat suuria suosikkejani, koska niissä on tulentekomahdollisuus.

Yö meni loistavan hyvin. Lämpöasteita oli ulkona vain n. +4, mutta teltassa tarkeni hyvin. Nisse hiukan aiheutti hämmennystä väliin nukkumalla vuorotellen meidän jokaisen päällä. Ahdastahan siellä hiukan oli, mutta sopu sijaa antoi.

Aamulla herättiin ihanaan auringon paisteeseen ja ilma lämpeni todella nopeaa. Siinä touhailtiin kiireettömästi aamupalaa trangiaa ja grilliä hyväksikäyttäen. Temppu-Teemu hoiti aamupalan laiton meille kaikille, minä vain laiskottelin ja odotin valmista. Pipoille grillattiin hampparit ja hyvää oli. (No mikäpä ruoka se ei ulkona hyvältä maistuisi...)

Erärinsessa hienona naisena luottaa munien ja pekonin voimaan, niillä jaksaa pitkänkin päivän (ja kun se pekoni on niin hyvää...)

Taitaa hamppari tuoksua Nissenkin nokkaan =D

Ja tottahan se Nissekin on hampparinsa ansainnut, niin hyvää vahtia piti yöllä leirissä. Ei sillä, että mitään häiriöitä olisi edes ollut, mutta jos olisi ollut niin kunnon vahti olisi hoitanut homman =D

Mutta ehdottomasti aamupalan kohokohta on aamukahvit, ilman sitä ei mistään tule mitään ja pää on kipeänä alta aikayksikön. Vaikka tässä muistaakseni "nautiskelen" ihan Rainbow pikakahvia mikä ei nyt oikeestaan ole sukuakaan kahville, mutta ennen sitä juo kuin selkäänsä ottaa.

Aamupalan jälkeen Pipoista vanhempi halusi harjoitella erätaitoja, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen!

Tuluksilla tulet, onnistuu kyllä.

Piakkoin siinä aamupäivän aikana laitoimme leirin läjään ja suuntasimme kotia kohti. Täytyy sanoa, että tämä(kin) oli oikein onnistunut pikkuretki, koska seuraavana iltana löysin teltan pystytettynä Pipojen makuuhuoneesta =) Joo aivan tosi, pätkääkään en narraa! Juniori ja Temppu-Teemu retkeilivät vielä senkin yön, toinen Pipoista luovutti ja kömpi omaan sänkyynsä. (Laitan kuvan tilanteesta heti kun löydän sen noista tiedostoista, nyt en millään jaksa alkaa etsimään.)

Mutta tämmöset jutut tällä kertaa, palataan astialle, Erärinsessa kiittää ja kuittaa.

Meitä on neljän naisen porukka jotka olemme päättäneet lähteä Lappiin Hetta-Pallaksen vaellukselle kesäkuussa 2014. Yksi porukasta on kokenut vaeltaja ja kaksi muuta melkolailla kokemattomia mitä ainakin yön yli retkiin tulee. Ja sitten minä, erärinsessa. 

Päätimme extempore parin päivän varoitusajalla yöpyä Lovelammen kodalla ja fiilistellä/suunnitella tulevan kesän kohokohtaa. Minulle tämä sopi paremmin kuin hyvin, tuli nimittäin loistava tilaisuus testata luonnossa upouudet vaelluskengät jotka Temppu-Teemu toi kaupungista pari päivää aiemmin. Lauantaina iltapäivällä alkoi armoton pakkaaminen. Matkaan otin meidän pikkurinkan (55 litraisen) johon sain helposti mahtumaan kaiken mitä yön yli retkelle tarviikin.

Ruokaa piti tietenkin olla paljon koska olen kova syömään =) Makuupussiksi valitsin ihan puhtaasti kesäpussin koska halusin mahdollisimman pienen paketin, että saan sullottua rinkkaan kaiken mahdollisen. Hetken kyllä pelkäsin paleltuvani sillä, mutta tuumasin, että kyse on yhdestä yöstä kotikonnuilla ja jos sen valvoo niin sitten valvoo. Mukaan otin myös fleece-asun ja merinovillaiset (90%) sukat yötä varten. Päälleni kopasin Temppu-Teemun kaapista teknisen kerraston, ohuet ulkoiluhousut ja sateen kestävän takin. Hetken mielijohteesta päätin ottaa mukaan vielä useamman litran vettä vaikka konkarin kanssa olimme ajatelleet ottaa ruokaveden lammesta ja testata konkarin hankkimia vedenpuhdistustabletteja. Kamat sain hyvin mahtumaan eikä rinkka painanut kuin 14 kg.

Matkaan lähdimme Konkarin pihalta klo 19. Matka kodalle ei ole pitkä, nelisen kilometriä autotietä ja siitä kolmen kilometrin kävely. Maasto on enimmäkseen suota ja muuten pitkospuita pitkin olisi hyvä kävellä, mutta ovat päässeet todella huonoon kuntoon ja se vaikeuttaa matkan tekoa tosi paljon. Mutta siis tarkoitus oli päästä kodalle ennen pimeän tuloa. Pitkospuut olivat paikoitellen läpimädät ja joutui kokeilemalla edetä, suoraan ei tohtinut astua, saattoi mennä jalka läpi =/ hommaa vaikeutti vielä sade joka teki puut entistä liukkaimmiksi. Kaikesta huolimatta oli niin mukavaa tarpoa rinkka selässä eteenpäin.

Kodalle päästyämme konkari lähti hakemaan liiteristä puita yötä varten ja minä noviisien kanssa suuntasin lammen rantaan vedenhakureissulle. Vesiämpäriä oli joku kohdellut kaltoin, se oli pohjasta halki joten jouduin ottaa kodalta ison kahvipannun johon ajattelin vettä kauhoa. Mutta mutta mutta, suunnitelma oli hyvä paitsi ettei se toiminut. Rannassa oleva vesi seisoi ja haisi pahalle, olisi pitänyt olla se pahuksen ämpäri jonka olisi saanut heittää kauemmaksi. Jäätiin ilman vettä, mutta vaelluskenkien vedenpitävyys tuli testattua heti kunnolla. Hyvin toimi. Ja tässä vaiheessa olin tyytyväinen, että olin ottanut sitä vettä mukaan enemmänkin. Minä olin nimittäin ainut jolla oli ylimääräistä vettä. Kiitos tästä kuuluu Temppu-Teemulle joka yrittää aina varautua kaikkeen mahdolliseen.

Konkari oli jo viritellyt tulet ja aloin vaihtaa kuivaa päälle, housut olivat läpimärät, mutta takki oli pitänyt hyvin sateen. Jännityksellä kaivelin rinkkaa, että oliko siellä olevat varusteet pysyneet kuivina. Olihan ne. Olin rinkan sadesuojasta huolimatta pakannut ne vielä muovipusseihin, mikä oli ihan hyvä päätös. Huomasin parin tarvikepussukkani kostuneen koska olivat olleet ilman muovia.

Märät vaatteet kuivumaan, kiva kun oli naru valmiina ettei tarvinnut viritellä.

Rinkka seinälle ja makuupaikka kuntoon.

Nainen kun olen, niin tavarat järjestykseen. Tämä kuva herätti Temppu-Teemussa suurta huvittuneisuutta =)

 

Illan pimetessä nautiskelimme kahvia ja eväitä ja paistoimme makkaraa tulisijassa, jutustelimme mukavia, nauroimme julmetusti. Noviisit tuntuivan viihtyvän hyvin, minusta ja konkarista puhumattakaan. Puolen yön aikaan kömmittiin makuupusseihin, minä pelkissä pikkareissa ja rintaliiveissä, kun kota oli kuin sauna. Varasin sukat ja kerraston pussin viereen, että saan yöllä panna ne päälle kylmän koittaessa. Luultavasti nukahdin heti ja kiitos loistavien unenlahjojen, heräsin vasta aamulla klo 7 siihen, että oli hiukan kalsea olo. Muu porukka olikin sitten nukkunut vaihtelevalla menestyksellä välillä valvoen koko sakki ja nauraen minun unenlahjoilleni. Olivat jopa miettineet, että pitäisikö heidän kääntää minua ettei vain tule makuuhaavoja, kun samassa asennossa vetää sikeitä tunnista toiseen =D

Aamulla keiteltiin aamukahvit ja syötiin puurot. Sen jälkeen siivottiin kota ja pakattiin rinkat, vielä nimet vieraskirjaan ja klo 9 suuntasimme nevalle kotia kohti.

Ainoa pieni harmitus jäi siitä, että yhtään peuraa tai hirveä ei nevalla näkynyt. Itseasiassa ainoa metsäneläin mitä koko reissulla näkyi oli sammakko joka tuli pitkospuilla vastaan. Muutoin reissu oli kiva ja päätimme lähteä myöhemmin syksyllä toiselle harjoitusleirille, sillä kertaa suuntaamme jollekin laavulle jossa yövymme. Sitä odotellessa Erärinsessa kiittää ja kuittaa.

 

 

Olemme äiti Erärinsessa ja isä Temppu-Teemu, suurperheelliset vanhemmat jotka nauttivat metsästä ja eräilystä. Perheeseemme kuuluvat lisäksemme viisi lasta, koira ja kaksi kissaa. Retkeilemme milloin milläkin kokoonpanolla joko yhdessä tai erikseen. Vanhimmat lapset (20 v. ja 17 v. tyttäret sekä 14 v. poika) sekä kissat jäävät yleensä kotivahdeiksi ja pikkupojat (5 v. ja 7 v.) eli pipot ja Nisse-koira (11 v.) ovat mukana metsässä. Välillä seikkailemme yksin omien ystäviemme kanssa toisen jäädessä lapsenvahdiksi kotiin.

Tämä blogi syntyi ajatuksesta jakaa kokemuksia ja retkipäiväkirjoja joista ehkä joskus joku uusi/aloitteleva harrastaja saa ideoita ja vinkkejä. Erärinsessa kahlasi tuhansia aihetta sivuavia blogeja läpi, kun innostus iski ja Temppu-Teemu luotti yritys-erehdys-onnistuminen taktiikkaan. Harrastuksena tämä on meillekin melko uusi vaikka olemme molemmat aina viihtyneet luonnossa. Temppu-Teemu innostui asiasta pari vuotta taaksepäin ja Erärinsessa pikkuhiljaa perässä, kun pipot kasvoivat vanhemmiksi. Retkeilijöinä olemme molemmat hyvinkin erilaisia, Erärinsessa on siviilissä mukavuudenhaluinen vilukissa jolle klassinen retkeily/patikointi on ainakin tähän asti sopinut paremmin. Temppu-Teemu puolestaan hakee  omien rajojen  haastamista ja henkisen kantin venytystä selviytyjä-meiningillä, mutta sujuvasti olemme kuitenkin saaneet asiat sovittua ja molempian mielihalut täytettyä.

Vielä emme ole yhdessä päässeet testaamaan liittomme kestävyyttä kunnon vaellukselle vaan olemme lähinnä tyytyneet päiväretkiin ja yhden yön retkiin pipojen kanssa. Temppu-Teemu on tehnyt yhden pidemmän vaelluksen ilman Erärinsessaa, mutta siitä kerrotaan myöhemmin.

Tarkoituksena ei ole määritellä ainoita oikeita keinoja, varusteita, välineitä yms. vaan kertoilla miten meillä on tapana tehdä ja jakaa yritysten ja erehdysten kautta opittuja asioita muillekin.

 

Päiväretki Sulkaharjun luontopolulle syyskuussa 2013

Eräkoira Nisse retkellä Sulkaharjun luontopolulla. Vanha patu jaksoi vielä kävellä koko reissun, mutta laavulle päästyämme joi kupillisen vettä ja nukkui puun alla siihen asti, että oli kotiin lähdön aika.

Ilma oli mitä parhain, n. +20 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Kävelimme 10 km parilla tauolla jolloin pipotkin jaksoivat matkan tosi hyvin. Matkan varrella oli monenlaista maastoa, kaunista mäntymätsää jossa oli hyviä polkuja, puskettunutta hakkuualuetta, synkkää kuusimetsää ja suon ylitys pitkospuita pitkin. Lopuksi päätimme matkan laavulle jossa teimme retkiruuan ja paistoimme makkarat.

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu josta hyvä maku kaikille, toivottavasti tulee pian mahdollisuus ottaa uusiksi.